Stressistä

Joillekin stressi on elämäntapa. Jokaisen sietokyky on kuitenkin rajallinen. Itseään jatkuvasti Parempiin suorituksiin piiskaavat ihmiset ovat suuressa vaarassa ajautua stressikierteeseen.

Stressaantunut voi "tartuttaa" stressinsä lähiympäristöönsä. Kun ahdistunut, keskittymiskyvytön, agressiivinen, uupunut ihminen saa muutkin voimaan pahoin "stressi on tarttunut".

Ihmisen hyvät, jopa ihaillutkin ominaisuudet kuten työlleen omistautuminen (työnarkomania), kiltteys (muiden miellyttäminen), pikkutarkkuus, täydellisyyteen pyrkiminen tai periksiantamattomuus voivat kääntyä ihmistä vastaan stressaantumisen myötä.

Kaikki alkaa yleensä ahdistavaksi muuttuneesta kiireestä muuttuen aikanaan jatkuvaksi uuvuttavaksi stressiksi. Pitkittyessään voimakas stressi saa aikaan pahimmillaan vakava-asteisen masennuksen ja täydellisen loppuunpalamisen.

Monesti stressi toimii laukaisevana tekijänä somaattisille sairauksille esim. allergiat, astma, diabetes, iho-ongelmat, keuhkosairaudet, korkea verenpaine, migreeni, nivelreuma, fibromyalgia, ruoansulatushäiriöt,vatsahaava, sydän- ja verisuonisairaudet, sydäninfarkti, aivoverenkiertohäiriöt, aivokasvaimet, syöpä, hermojärjestelmän sairaudet jne. Toki monella on näihin geneettistä alttiutta, mutta yksinään se ei yleensä riitä sairauden puhkeamiseen vaan tarvitaan jokin laukaiseva tekijä, jollaisena stressi monesti toimii.

Stressin oireita joiden kohdalla tulisi hälytyskellojemme soida ovat esimerkiksi:

• Jatkuva kireys ja jännittyneisyys
• Toistuvat unihäiriöt ja nukahtamisongelmat
• Oman terveyden laiminlyönti
• Liikunnan väheksyminen
• Lisääntynyt alkoholin tai muiden nautintoaineiden/päihteiden käyttö (myös tupakka ja kahvi)
• Mielialamuutokset, ahdistuneisuus ja masennus
• Motivaationpuute
• Jatkuva väsymys

Mitä sitten tehdä kun havaitsee nämä stressin merkit? Moni ei tee mitään, jatkaa kuten ennenkin. Oravanpyörästä ei parane hypätä ja hidastaa ei voi vai voiko? Kiittääkö kukaan itsensä uuvuksiin puurtanutta? Eipä taida kiittää?

Jos ensiksi vaikka sairaslomalle? Siinä sitten kasaamaan omaa elämää uudelleen. Arvojen uudelleen järjestämisen aika! Mikä onkaan kaikkein tärkeintä? Onko se todella työ? Ei taida olla? Olenko korvaamaton? - Se vanha vesilasitemppu: vettä lasiin ja sormi sinne, jäikö reikä? - Ai, eikö? No et ole korvaamaton. siispä sijainen tekemään edes osa työtaakastasi.

Hakeudu keräämään voimavaroja työnohjauksesta, erilaisista terapioista, liikunnasta, perheen parista, TRE-menetelmästä jne. Pari viikkoa ensin elämän uudelleen järjestelyä sairaslomalla, siihen päälle ne pitämättömät lomat.

Kysy itseltäsi: Mitä keholleni tapahtuu juuri nyt? Mitä ajattelen juuri nyt? Mitä teen juuri nyt?  Sillä tässä ja nykyhetkessä voit saada muutoksen aikaan elämässäsi.

Kysy itseltäsi kuinka hyvin olet huolehtinut omista tarpeistasi ja terveydestäsi? Jos kehossasi jyllää tulehdus, nukut huonosti, jätät ateriat väliin, juot liikaa alkoholia tai kahvia tai poltat tupakkaa, eristäydyt, ei ole ihme, että voit huonosti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Tartu siis toimeen - vain Sinä itse voit muuttaa käyttäytymistäsi.

Varo näitä!

KAHVI
Useamman kuin kolmen kupillisen nauttiminen päivässä saattaa vaikuttaa ahdistuksen, agressiivisuuden ja univaikeuksien lisääntymiseen.

ALKOHOLI
Kehoon saattaa muodostua negatiivisia tunteita, jotka vaikuttavat vielä useita päiviä alkoholin nauttimisen jälkeen. Pahentaa usein ahdistusta.

RUOKA
Kuuluu perustarpeisiimme, mutta stressaantunut sortuu usein ylensyöntiin ja roskaruokaan seurauksena ylipaino ja liikunnan väheneminen, jotka molemmat ruokkivat huonoa oloa.

COCA COLA JA ENERGIAJUOMAT
Enemmän kuin yksi tölkki (0,33L) päivässä saattaa myötävaikuttaa ahdistuksen ja unihäiriöiden syntyyn.

MAKEISET
Sokeri rauhoittaa hetken, mutta aiheuttaa epämukavuutta, väsymystä, alavireisyyttä ja levottomuutta.

TUPAKKA
Tupakoinnilla ja ahdistuksella on selvä yhteys.

UNI
Jos nukkuu yli 9 tai alle 5 tuntia yössä, voi seurauksena olla väsymystä, ruumiillista stressiä, negatiivisia tunteita ja masennusta.

Muutoksen tuulia!

Asuinseudullani eletään muutoksen kautta. Ihmiset saavat lopputilejä kaupungin suurimmalta työnantajalta, kaupunki säästää ja eletään murroskautta. Henkeä koitetaan nostattaa vähän keinolla millä hyvänsä ja yrittämisestä on luotu ruusunpunaisia unelmia kaupungin taholta. Innovatiivisuutta hehkutetaan.

Kaupunki, jota jo miltei tituleerattiin Suomen Piilaaksoksi putoaa todella sinne laakson pohjalle ja joskus tuntuu, että kaupungin johdolla "eivät ole tosiaan pysyneet ne kaikki kuuluisat muumit siellä laaksossa".

Ne ihmiset jotka nousukaudella, kyynärpäätaktiikkaa käyttäen, keinoja kaihtamatta ovat antaneet kaikkensa globaalin yritysmaailman käyttöön ovat olleet itse luomassa lamaa.

Lama syntyy kun osakkeenomistajat pettyvät putoaviin voittokäyriin! Inhimilliset rajat tulevat vastaan, kukaan ei loputtomasti jaksa. Käyrät eivät räjähdysmäiseti nouse jatkuvasti. Hillitympään ja hallitumpaan nousuun, ei olla tyytyväisiä. Kuka ehtii ensimmäisenä hypätä pois uppoavasta laivasta, säilyttää mahdollisesti itsekunnioituksensa ja  omaisuutensa.

Serotoniinin takaisinoton estäjillä ja unta parantavilla, jopa aivotoimintaa piiskaavilla lääkkeillä pyritään pysymään kiinni oravanpyörässä kynsin hampain. Piristystä aamuisin, tainnustusta iltaisin, jotta stressin myötä unensa menettäneet saadaan tainnutettua pakolliseen lepoon. Maksetaan vauhdin ylläpito terveyden mentyksellä. Kiittääkö kukaan sitten kun YT:t painavat päälle? 

Kaikki mulle heti tänään, tässä ja nyt - enhän ehkä huomenna ole tässä enää kärvistelemässä. Loppulasku jää ahkeralle työntekijälle maksettavaksi. Lomautuksen jälkeen lopputilin saaneena, alkaa moni katsella uusin silmin maailmaa ympärillään. Olihan sitä elämää muuallakin kuin työpaikalla, bisneslounaalla, lentokentällä ja sähköpostissa. Mutta kallis on lasku, jos siinä meni terveys ja perhe, ennen kuin huomasi.

Nyt pitäisi ottaa pallo haltuun! Miten? Kuunnella itseään ja kestää seuraukset. Omien ajatustensa kuuntelu voi olla vaikeaa, kun pitäisi kohdata syvimmät pelkonsa, toiveensa ja odotuksensa. Tunteet, joita ei ole edes kiireeltä huomannut.

Kun pitäisi kasata se kaikki mennyt ja suunnitella tuleva voi olla tekemättömän edessä. Olennaista on kestääkö sen inventaarion menneestä ja riittääkö voimavarat rakentaa tulevaa. Sitten kun joku vielä tulee ja sanoo, ettei pelkkä ajatustyö riitä ,vaan kehokin vaatii osansa niin siinä sitä ollaan vailla työkaluja.

Jonot mielenterveystoimistossa kasvaa varmasti. Tarvitaan ammattiauttajaa avaamaan mielen solmuja. Työvoimatoimistoa pitämää toivoa yllä, jotta työtä löytyisi. Kaupunki järjestää yrityskoulutusta, jotta ihmiset ottaisivat vastuun itsestään ja loisivat tuhkasta uutta. Aika absurdia.

Jos tuottava työ Suomesta katoaa, me vain palvelemme täällä toisiamme, millä pääomalla?

Jotta niitä innovaatioita syntyisi, kasatkaamme itsemme, niin kuin teki sodanaikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi. Kääritään hihat ja ryhdytään töihin. Vaan, kun enää ei tarvita suota, kuokkaa ja Jussia niin tarvitaan henkistä pääomaa ja terveyttä uskoa tulevaan ja niitä innovaatioita.

Ensin terapiaan, jotta terve mieli terveessä ruumiissa kykenee luomaan tuhkasta uutta!