Muutoksen tuulia!

Asuinseudullani eletään muutoksen kautta. Ihmiset saavat lopputilejä kaupungin suurimmalta työnantajalta, kaupunki säästää ja eletään murroskautta. Henkeä koitetaan nostattaa vähän keinolla millä hyvänsä ja yrittämisestä on luotu ruusunpunaisia unelmia kaupungin taholta. Innovatiivisuutta hehkutetaan.

Kaupunki, jota jo miltei tituleerattiin Suomen Piilaaksoksi putoaa todella sinne laakson pohjalle ja joskus tuntuu, että kaupungin johdolla "eivät ole tosiaan pysyneet ne kaikki kuuluisat muumit siellä laaksossa".

Ne ihmiset jotka nousukaudella, kyynärpäätaktiikkaa käyttäen, keinoja kaihtamatta ovat antaneet kaikkensa globaalin yritysmaailman käyttöön ovat olleet itse luomassa lamaa.

Lama syntyy kun osakkeenomistajat pettyvät putoaviin voittokäyriin! Inhimilliset rajat tulevat vastaan, kukaan ei loputtomasti jaksa. Käyrät eivät räjähdysmäiseti nouse jatkuvasti. Hillitympään ja hallitumpaan nousuun, ei olla tyytyväisiä. Kuka ehtii ensimmäisenä hypätä pois uppoavasta laivasta, säilyttää mahdollisesti itsekunnioituksensa ja  omaisuutensa.

Serotoniinin takaisinoton estäjillä ja unta parantavilla, jopa aivotoimintaa piiskaavilla lääkkeillä pyritään pysymään kiinni oravanpyörässä kynsin hampain. Piristystä aamuisin, tainnustusta iltaisin, jotta stressin myötä unensa menettäneet saadaan tainnutettua pakolliseen lepoon. Maksetaan vauhdin ylläpito terveyden mentyksellä. Kiittääkö kukaan sitten kun YT:t painavat päälle? 

Kaikki mulle heti tänään, tässä ja nyt - enhän ehkä huomenna ole tässä enää kärvistelemässä. Loppulasku jää ahkeralle työntekijälle maksettavaksi. Lomautuksen jälkeen lopputilin saaneena, alkaa moni katsella uusin silmin maailmaa ympärillään. Olihan sitä elämää muuallakin kuin työpaikalla, bisneslounaalla, lentokentällä ja sähköpostissa. Mutta kallis on lasku, jos siinä meni terveys ja perhe, ennen kuin huomasi.

Nyt pitäisi ottaa pallo haltuun! Miten? Kuunnella itseään ja kestää seuraukset. Omien ajatustensa kuuntelu voi olla vaikeaa, kun pitäisi kohdata syvimmät pelkonsa, toiveensa ja odotuksensa. Tunteet, joita ei ole edes kiireeltä huomannut.

Kun pitäisi kasata se kaikki mennyt ja suunnitella tuleva voi olla tekemättömän edessä. Olennaista on kestääkö sen inventaarion menneestä ja riittääkö voimavarat rakentaa tulevaa. Sitten kun joku vielä tulee ja sanoo, ettei pelkkä ajatustyö riitä ,vaan kehokin vaatii osansa niin siinä sitä ollaan vailla työkaluja.

Jonot mielenterveystoimistossa kasvaa varmasti. Tarvitaan ammattiauttajaa avaamaan mielen solmuja. Työvoimatoimistoa pitämää toivoa yllä, jotta työtä löytyisi. Kaupunki järjestää yrityskoulutusta, jotta ihmiset ottaisivat vastuun itsestään ja loisivat tuhkasta uutta. Aika absurdia.

Jos tuottava työ Suomesta katoaa, me vain palvelemme täällä toisiamme, millä pääomalla?

Jotta niitä innovaatioita syntyisi, kasatkaamme itsemme, niin kuin teki sodanaikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi. Kääritään hihat ja ryhdytään töihin. Vaan, kun enää ei tarvita suota, kuokkaa ja Jussia niin tarvitaan henkistä pääomaa ja terveyttä uskoa tulevaan ja niitä innovaatioita.

Ensin terapiaan, jotta terve mieli terveessä ruumiissa kykenee luomaan tuhkasta uutta!