Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 30. joulukuuta 2014

Minne katosi Suomesta hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit? - 1. Terveydenhuolto

Taloudellisesti epävakaina aikoina leikataan aina niistä yhteiskunnan toiminnoista, joiden käyttäjillä on vähiten mahdollisuuksia ja voimavaroja hangoitella vastaan. Leikkauslistalla on lapset, vanhukset ja sairaat.

Suomi oli joskus terveydenhuollon ja sairaanhoidon mallimaa - mutta tätä asemaa olemme itse mestyksekkäästi viime vuodet heikentäneet. Huipulla pysymyinen vaatii rankkaa työtä ei pelkkiä suunnittelu- ja kehitysvisioita vaan ihan ruohonjuuritason hoitotyötä, hyvin ja sydämellä tehtynä. 

Ennen oli lottovoitto syntyä Suomeen, nyt taitaa tarvita lottovoiton elääkseen täällä. Terveyskeskukset ja aluesairaalat kärvistelevät lakkautusuhan alla. Uutta Lastensairaalaa kerätään lipaskeräyksin ja yksityistahojen maksamana. Eettisesti arveluttavaa, maassa, jossa julkinen taho on aiemmin tarjonnut sairaalapalvelut. Kaupungit ja kunnat lomauttavat henkilöstöä ja lamauttavat toimillaan yhteiskunnan. 

Uhkasakkojen uhallakin ollaan valmiita lomautuksiin säästöjen toivossa. Lykätään väistämätöntä leikkaamalla tässä ja nyt ja siirtämällä katastrofia tuonnemmaksi. Leikataan kuin hölmöläiset peiton toisesta päästä jatkaaksemme toista päätä.

Terveydenhuoltojärjestelmämme nykyisellään kasvattaa rinnallaan yksityistä vakuutuksin toimivaa järjestelmää. Jossain kunnassa oli jopa lain vastaisesti neuvottu hoitoon hakeutuvia, menemään hoitoon vakuutuksen turvin yksityiselle, jos vain sellainen on, jonojen purkamiseksi.

Kun kunta tai kaupunki ei säästösyistä tee lähetettä erikoissairaanhoitoon haetaan se yksityislääkäriltä, joka voi myös lähettää potilaan itselleen julkiselle puolelle - ohituskaistaa. Kaikilla ei vakuutuksia ole, eikä rahavarat salli yksityistä ohituskaistaa - järjestelmä eriarvoistaa.  

Palveluverkon eriarvoisuus on myös räikeä epäkohta. Kaikki eivät asu Kehä III:sen sisäpuolella tai yleensä kaupungeissa. Yksityisiä palveluntarjoajia ei ole lähimaillakaan. Minnekäs viet korvatulehdustaan huutavan lapsen viikonloppuna, kun oma terveyskeskus on kiinni - tupaten täyteen, toimimattomaan yhteispäivystykseen saattaa tulla vajaan parin sadan kilometrin keikka. Oikein älyllistä toimintaa päättäjiltä. Säästöä vai ei?

Käytännössä moni sairas lapsi jää lääkäriin viemättä. Kohta on liimakorvaa, kuulon alenemaa ja oppimisvaikeuksia, kun ei kuule, ei opi. Ja kalliiksi tuli, kun tarvitaan  tutkimuksia,lääkäriä, psykologia ja terapiaa, erityisopetusta. Kaikki vain siksi, ettei voi eikä pysty lähtemään yhden lapsen kanssa yhteispäivystykseen istumaan illasta aamuun katselemaan yhteiskunnan koko kirjoa; josta voi lapselle ajankuluksi esitellä mm. psykoosiin menneen mielenterveyden avohoidon potilaan, delirium ukon, narkomaanin, yksinäisyyttään pakoon päivystykseen lähteneen käsilaukkusyndroomasta kärsivän mummon - "syämmestä ottaa ja henkeä ahistaa" (kun lapset ja lapsenlapset ei tänäkään viikonloppuna ehtineet mammaa moikkaamaan omilta kiireiltään), samaan päivystykseen kiidätetään kolaripotilaat ja perheväkivallan uhrit, sammunut teini ja kuumekouristavat vauvat,  joku oksentaa muovipussiin, joku tärisee kuumehorkassa.

Aivoverenkiertohäiriöistä kärsivät eivät saa ajoissa liotushoitoa, kun yhteispäivystyksessä oma vuoro ei koita koskaan, yhteiskunnan loppulaskuksi jää afaattinen, halvaantunut, laitoshoitoa tarvitseva työikäinen, jonka perheen talous romahtaa ja sosiaalituet on ainoa vaihtoehto lapsiperheen arjen pyörittämiseksi ilman toista vanhempaa. Aikuisilla harvoin niitä sairaskuluvakuutuksia on, varsinkaan ansioturvalla.

Vammaispalvelut niissähän oiva säästökohde, kun asianosaiset eivät varmasti lähde rettelöimään, osa ei ymmärrä ja osa ei yksinkertaisesti omaisen osassa jaksa. Tehdään vammaisista terveitä, muutamalla lausekkeella se onnistuu, ei diagnosoida ainakaan uusia, niin säästetään kuluissa, joita pakollisista vammaispalveluista koituisi.

Vanhukset kotihoitoon, dosettiin viikon tai kahden lääkkeet, ruoka "menumatikkiin" tuvan nurkkaan kahden viikon satseissa, pesu ja pukemisapua maksimissaan kerran viikkoon ja palveluseteli siivousta ja asiointimatkoja varten. Kyllä kuuro mamma muistisairaan ukkonsa kanssa siellä jossain peräkylillä pärjää, voivat toimia toistensa omaishoitajina, voihan netistä nykyään tilata kaiken tarvitsemansa, maksaa laskut ja hoitaa kela-asiat.

Päättäjiltä vaan unohtui, että mamma ja pappa jäivät eläkkeelle jo kauan ennen kun tietokoneet valtasivat toimistot. Ja se, että he työskentelivät navetassa ja pellolla toimiston sijaan. Ja turvapuhelinrannekehan takaa, jotta apua saadaan tarvittaessa perille. Juu, muutama tuntihan siinä voi mennä, kun apu ehtii peräkylille asti pihasaunan lämmittäjää ylös saunanlattialta nostamaan voipi olla aika palvattu mamma tahi pappa jo siinä vaiheessa. Ja kun muistisairas ei postinhakureissulta löydäkään takaisin ja tuupertuu pakkaseen kun kuuro puoliso ei huhuiluja kuule niin säästöä joka pakastettu ukko. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti